Ulkona pyryttää lunta taukoamatta. Tuuli ravistaa puita ja tekee lumesta pyörteitä. On kaunista. Tällaisesta ilmasta pidän,varsinkin jos voi olla sisällä ja juoda vähän makeaa teetä,lukea muutaman sivun kirjaa ja sytyttää kynttilöitä. Mutta ei ulkonakaan hassumpaa ollut kun päivällä käytiin. Tehtiin ensimmäiset jäljet uuteen lumeen kun pulkkailtiin rantaan ja takaisin. Matkalla nappasin taas uuden oksan maljakkoon,miehen kiusaksi. Hän ei oikein ymmärrä miksi kerään moisia risuja ja väitää,että ne ovat koko ajan tiellä. Minusta ne ovat kauniita,ilmaisia koristeita. Ja okei,ehkä välillä vähän tielläkin mutta en myönnä sitä miehelle:) 

Ja eikö olekin aika hurjaa,että tasan kuukauden päästä on jouluaatto? Miten nopeasti aika kuluukaan! Apua. Hurjaa on myös se,että ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen vietämme joulun kotona. Tuntuu todella omituiselta ja vähän surulliseltakin. Kaipaan saaristoa valtavasti,sen hiljaisuutta ja rauhaa. Niin mieskin. Oikein odotimme pääsevämme sinne taas jouluksi,mutta raha tuli vastaan. Uusi pesukone oli suurin syyllinen,mutta tilanne oli huono jo ennen sitäkin. Vaikka harmittaa,yritän ajatella positiivisesti. Ja se on jo vähän toiminut,sillä tajusin,että nyt voimme tehdä kaikkia sellaista,mitä pienessä mökissä ei voinut - tehdä kaikki ruoat itse,hankkia kuusen,koristella talon ja niin edelleen. Pieni osa minusta onkin jo vähän innoissaan..koti-joulu on meille ihan uusi juttu,aivan niin kuin saaristo-joulukin oli aikoinaan. Tehdään tästäkin seikkailu!

It's snowing incessantly and the wind makes the snow whirl beautifully. I'm loving it! Especially if you can be inside and drink some tea,read a few pages and light candles. But it was quite nice to be outside too. We made the first footprints into the new snow when walked to the shore and back. And on our way back I picked yet another branch for a vase. My partner don't understand why I collect these "sticks" and says they're always on his way. But I think they're pretty and free decorations. And okay,sometimes they might be on our way but I won't admit it to him:)

 And isn't it quite crazy that it's exactly on month to Christmas Eve? Time goes too fast! And for the first time in six years we'll be spending Christams at home. It feels really strange and bit sad too,because the last six years we've been at the archipelago in a little rented cottage. I miss it so much..all the silence and peace. And so does my partner. We've been waiting to get there for a long time,but the lack of money came to our way. Our new washing machine is the biggest guilty,but the situation was bad even before it. But although I'm irritated,I try to think positive and it's already worked: I realized that now we can do everything that we couldn't do in that little cottage - make all food ourselves,have a Christmas tree,decorate the house and so on. A little part of me is already excited..Christmas at home is just as new thing to us as Christmas at archipelago was at one time. So let's make this Christmas feel like a little adventure too!