Hei vaan taas,pitkästä aikaa. Ei ole ollut aikaa,intoa eikä voimia tulla tänne tai tehdä juuri mitään muutakaan. Nyt arki alkaa kuitenkin hiljalleen palailemaan uomiinsa (ainakin jotenkuten) ja halusin tulla kertomaan mitä on tapahtunut. Viikko sitten maanantaina vaihdoin Ellille vaipan ja käännyin sekunniksi nostamaan sukkaa lattialta ja se sekunti muutti kaiken. Elli kierähti hoitopöydältä lattialle ja mursi oikean reisiluunsa. Olimme viikon sairaalassa,tulimme tiistaina kotiin. Nyt Ellillä on jalka ja lantio kipsissä seuraavat kolme viikkoa.
Ette uskokaan kuinka kamalalta minusta tuntuu...suorastaan vihaan itseäni. Yritän ajatella hyviä asioita - että onneksi mitään vakavempaa ei tapahtunut ja että onneksi Ellin jalka paranee nopeasti ennalleen - mutta se on hyvin vaikeaa. Syyllisyydentunne on hirveä eikä se mene varmaan koskaan ohi.
Elämä kuitenkin jatkuu ja se on hyvä. Olen käynyt parilla pitkällä kävelyllä,hengittänyt syvään raikasta ilmaa,ollut yksin ajatusteni kanssa ja jutellut paljon miehen ja muutaman hyvän ystävän kanssa. Moni asia on nyt erilaista ja vaikeampaa,mutta onneksi kolme viikkoa on lyhyt aika.
Hello there again,it's been a while. I haven't had time,enthusiasm nor strength to come here or do anything else either. Now our life is slowly starting to get back to it's track (at least somehow) and I wanted to come here and tell you what has happened. Week ago on Monday I was changing Elli's diaper and turned for a second to pick up a sock from the floor and that second changed everything. Elli rolled over from the nursing table onto the floor and broke her right thighbone. We were in the hospital for a week and came home Tuesday. Now Elli has a plaster cast on her leg and around her pelvis for the next three weeks.
You can't even imagine how awful I feel...I really hate myself. I try to think about the good things - that luckily nothing more serious didn't happen and that luckily Elli's leg will heal quickly back to normal - but it's very hard. The feeling of guilt is terrific and I guess it won't go away ever.
However,life goes on and that's good. I've been on a couple long walks,brethed deeply the fresh air,been alone with my thoughts and talked a lot with E. and with a few good friends. Many things is different and harder now,but luckily three weeks is a short time.
A big hug for you to feel better, I'm sure that Elli it's ok and will improve very soon.
VastaaPoistaIt must be hard to see the little girl plastered but you shouldn't have this bad feeling, certainly doesn't help to the recuperation of Elli.
Be strong and all my support!
Oi että. Uskon että tuo on musertava kokemus, ainahan sitä pelkää että pienelle voi sattua jotain. Älä kuitenkaan syytä itseäsi turhaan, koska vaikka kuinka yritämme lapsia varjella ja kaikkemme tehdä suojellaksemme heitä, vahinkoja sattuu. Muistan että kerran minulle sattui esikoisemme kanssa vastaavaa, vaihdoin häneltä vaippaa sängyllä ja kun käännyin sekunniksi hän kierähti sängyltä alas. Onneksi lattiassa oli kokolattiamatto joka vaimensi pudotusta eikä hänelle sattunut säikähdystä pahempaa. Mutta muistan kyllä että sen jälkeen meni tosi pitkä aika että uskalsin yhtään silmiäni hänestä irrottaa..
VastaaPoistaVoimia ja halaus sinulle Niina.
Et ole yksin; allekirjoittaneen lapsista Nro1 on tullut alas piha-aidalta=aivotärähdys. Nro3 on tipahtanut parikuisena päälleen sängystä. ja tullut portaista kuperkeikkaa ylhäältä alas asti. siis koko matkan. Nro4 on tipahtanut rattaista suoraan päälleen asvalttiin. ja aukaissut silmäkulmansa kirjahyllyn reunaan=liimattu. Nro5 on tehnyt kerrossänkyyn liukumäen patjasta=tajuttomuus ja JÄRKYTTÄVÄ kuhmu otsalla. en edes muista kaikkia kammottavia tapahtumia mitä matkan varrelle on tapahtunut. silti lapset ovat kaikki kasvaneet isoiksi ja vahvoiksi ja ihaniksi ja ainutlaatuisiksi ja kauniiksi ja ja ja ja ja....
VastaaPoistaniina, näitä sattuu ja tapahtuu. äiti ei voi koko ajan olla silmä kiinni lapsessaan vaikka tahtoisi. älä soimaa itseäsi, reisi palautuu varmasti ennalleen ja pian saat juosta ellin perässä pää kolmantena jalkana. trust me.
-johanna
When my baby was a year, I was riding my exercise bike and she crawled behind me and the pedal caught her leg. No break, but she had a sprain and some bruising. So I understand the guilt and self blame! Please don't be too hard on yourself. No one loves Elli as much as you do, and she knows that and won't ever remember this incident.
VastaaPoistaVoimia sinulle ihana olet!Pienelle pikaista paranemista ja onneksi sinulla ystäviä joiden kanssa jakaa oloa.
VastaaPoista♥Halit!
I understand how you feel. There will be a lot of times, where you wish you have chosen og done different for you kids. So stop blaming you self, you are a good mum.
VastaaPoistaStine:))
Voi, ymmärrän tunteesi, itsekkin kun äiti olen.
VastaaPoistaVapauta itsesi syyllisyyden tunteesta, ethän olisi tälläista suonut tapahtuvan.
Valoa päiviisi Niina.
-Kristiina-
Kun sain esikoisemme, totesi viisas ja kokenut neuvolantätimme kuin evästäen, että välillä vauvat vain kierähtävät hoitopöydältä, sängyltä jne, vaikka heitä vahtisi herkeämättä. Koetin muistaa hänen sanansa, kun esikoinen putosi kiipeilytelineeltä ja mursi kyynärpäänsä. Samoin kun toinen putosi omenapuusta vastaavin seurauksin. Molemmilla kerroilla lapsia hoitaneet lääkärit sanoivat, että murtuneesta luusta tulee entistä vahvempi. Päästä itsesi syyllisyydestä ja nauti ihanasta lapsestasi. Pikaista paranemista pienokaiselle toivottaa toinen äiti
VastaaPoistaVoimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle Niina! Älä syytä itseäsi tapaturmasta, se kuluttaa vain voimia ihan turhaan. Se mikä tapahtui,se vain tapahtui. Onneksi lapset ovat kestävää tekoa ja paranevat tosi hyvin kolhuistaan eikä niistä jää pysyviä jälkiä. Elli-muruselle pikaista paranemista ja teille koko perheelle ISO HALI!
VastaaPoistat. Tuuli
Oh dear, poor Elli, poor you. Accidents happen, you must forgive yourself. I hope the 3 weeks fly by for Elli and she's back to her little self.
VastaaPoistaWhen my eldest daughter was several months old, the same thing happened and I clutched her pyjamas… which got unbuttened and that was her head that hurted the floor (baby's heads are much heavier than their bodies).
VastaaPoistaShe was not seriously injured, but I felt so bad and guilty, I understand your own feelings. It is so kind of you to let us know what happened to you and your family. Let me tell you something in return: I was worrying about you, because of your silence and this makes me realize how much i care about you and your family. Thanks for what you are, and a fantastic mother as well
I am glad to hear Elli is OK now. Hold on, and take care of you.
Voi kamala, säikähdit varmaan kovasti! Onneksi kaikki kuitenkin on hyvin ja parannettavissa. Komppaan muita, älä pode syyllisyyttä, tällaisia nyt vain tapahtuu. Vaikka siis ymmärrän että sinusta tuntuu pahalta pikkuisesi puolesta, mutta syyllisyys pois! :)
VastaaPoistaPaljon lämpimiä ajatuksia ja voimia! <3
Anna
Voi Elliä,voi Ellin äitiä..Kurjaa mutta kovin inhimillistä,enempää ei voi tehdä kuin parhaansa.Onneksi Elli paranee eikä tule koko kurjaa tapausta muistamaankaan.Jos tällaisessa arjen pysäyttävässä säikähdyksessä jotain hyvää on niin ehkä just tuo itsensä kuuntelu,itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ja kaiken olemassaolevan arvostaminen..Voi hyvin Niina ja Ellille pikaista paranemista,ootte ihania!
Poistaonneksi voit purkaa oloasi. varmasti tuntuu iha kamalalta.
VastaaPoistamutta pikkuinen ei sitä myöhemmin muista,
ja jos yhtään auttaa oloasi, niin ajattele, joku tekee lapsille pahaa tahallaan.
Oh! I am so sorry, but glad that Elli is healing well. I know without doubt that you do your very best for your children every day. Most mothers do. But sometimes things happen. Accidents that can change your life in a second. Try not to beat yourself up. I know you want to, but you don't deserve it. Elli is ok now, and will be even better tomorrow. So will you. Take a deep breath and know you are a very good mum, a very good person, and much loved and respected by us all. Telling us this story must have be incredibly hard, and I wish I could hug you for being so brave!
VastaaPoistaDon't feel guilty. You're not a "bad" mum .It' s life ,that's all...
VastaaPoistaElli is wonderful.Everytime i see her sweet face ,i feel like kissing and giggling her !
Kisses from France,
Voi teitä <3 Onneksi lapsen luut paranee nopeasti ja lapset ovat muutenkin jotenkin urheampia kuin me aikuiset. Syyllisyyden tunne on kai ihan normaalia, mutta ei sinulla ole siihen syytä :) Et tehnyt mitään tahallasi ja onnettomuuksia sattuu. Ethän ole liian ankara itsellesi.
VastaaPoistaParanemisia ja lempeitä päiviä sinne!
Hiljaisenkin lukijan on pakko lähettää lämpimät ajatukset teille. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Se, että kaikesta välittämisestä huolimatta jotain tapahtuu ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Se, että murehtii asiaa ja olo on kamala sen sijaan on osa äidinrakkautta. Vaikka syyllisyyteen ei syytä olisi se vain nousee jostain. Lasten kanssa se elämä tuntuu olevan sellaista.
VastaaPoistaMinun esikoiseni oli 1,5 vuotias kun hän rämisteli portin läpi rappuset pääedellä alas. Oli ilmeisesti portti huonosti kiinni. Siitä oli pitkään paha mieli ja edelleen iskee välillä ahdistus kun näkee kenet vain lapsen toheltamassa rappusten lähellä.
Kauniita kuvia!
Voi sentään, jokaisen äidin painajainen...
VastaaPoistaPikaista paranemista niin äidille kuin tyttärellekin. Älä ole liian ankara itsellesi, lempeyttä ja kärsivällisyyttä :)
Voimia arkeen juuri nyt. Oikein kovasti. Itsekin putosin pienenä kopasta, ja ihan hyvä musta tuli. Ei varmasti lohduta se, että sanotaan että näitähän sattuu, mutta varmasti se on hyvä tietää ettet ole ainoa.
VastaaPoista