19. heinäkuuta klo 23.25. Vesi oli kylmää mutta hetken päästä en enää huomannut sitä. Olin lumoutunut. Aurinko laski hetkeksi tuntureiden taakse, vain noustakseen reilun tunnin päästä uudestaan. Taivas muuttui kultaisesta vaaleanpunaiseksi, valo oli violettia ja persikkaa. Kevyt usva nousi läheiseltä suolta ja muista notkelmista, järvi tyyntyi kokonaan. Lapin kesäyön kauneus mykisti. Muut nukkuivat, minä seisoin järvessä ja ihmettelin. Lopulta tuli liian kylmä joten menin takaisin autoon, keitin keskiyön teetä ja jatkoin ihastelemista ikkunasta.
/ July 19th, at 23.25. Water was cold but after a while I didn't notice it anymore. I was mesmerized. The sun went down for a moment, behind the fells, just to rise again after about an hour. The sky turned from golden to pink, light was violet and peach. Light mist was rising from a near swamp and from other dells, the lake calmed down. The beauty of Lapland's summer night made me dumbfound.
Others were sleeping, I stood in the lake and wondered. Finally I got too cold so I went back to our car, made some midnight-tea and continued admiration through window.
Tytöt Kahvila Hopeateessä.
/ Girsl at Café Hopeatee.
Aikamoinen rantasauna! Käytiin täällä Karhunkierrosta edeltävänä iltana, oikein tunnelmallinen. Mies meni uimaankin, minä jänistin.
/ Quite a sauna! We went there on the previous evening of the Karhunkierros-tour that we walked. Really nice. E. went for a swim, I chickened out.
Ja tämä. Yksi maailman kamalimmista teistä mitä olen koskaan ajanut - ja nyt vielä asuntoautolla. Olin aivan varma että autoraukka hajoaa kaikista kuopista ja töyssyistä tai jää mutaan kiinni mutta kummasti selvittiin. Tämä tie menee Leviltä Inariin ja oikaisee todella, todella paljon, mutta on melkein kokonaan kapea ja huonokuntoinen hiekkatie. Ajettiin tämä joskus monta vuotta sitten ja mietimme että ei enää ikinä..mutta nyt ei haluttu kiertää vaan mentiin tästä. Stressitasoni oli varmaan miljoona ja hartiat jännityksestä korvissa kun hiekkatie lopulta vaihtui asvalttiin. Ja sen varrelta löytyikin sitten Solojärven upea rantapaikka eli jotain hyvää siitäkin reitistä...)
/ And this. One of the most terrifying roads I've ever driven - and now even with camper. I was sure that our poor car will break from all those holes and bumps or get stuck in the mud but somehow we got through. This road goes from Levi to Inari and is a real shortcut but it's almost entirely a narrow, sand road in poor condition. We drove it many years ago and thought that never again..but now we didn't want to go the longer route. My stress levels were about a million and shoulder were uo to my ears when the sand road finally changed into asphalt. And there we found lake Solojärvi and that gorgeous beach so something good with that route then..:)
