Pages

tiistai 2. elokuuta 2011

Käytiin eilen isäni luona. Se on kuin pieni eriskummallinen keidas keskellä kaupunkia,missä piha rehottaa viidakkona,kissat ja siilit vilistävät pitkin poikin ja aika on pysähtynyt. Ahdistaa ja surettaa ajatella tulevaa - sitä hetkeä kun talo joskus myydään ja puretaan ja tilalle rakennetaan joku kammottava kerrostalo tai rivitalo. Siltä se nimittäin pahasti vaikuttaa,ikävä kyllä. Mikään määrä valokuvia ei saa ikinä tallennettua muistojani sieltä eikä siellä vallitsevaa tunnelmaa. En vain osaa muutakaan. Joka kerta kuvaan ja kuvaan ja kuvaan. Mutta miten ihmeessä kestän sen hetken kun tuo kaikki katoaa? 
Eilen yritin olla miettimättä sitä. Sen sijaan katselin lapsen riemua pappansa kanssa,keräsin kirpeitä kirsikoita,paijasin suloista Vilma-kissaa (alimmassa kuvassa),ihmettelin kesyjä siilejä ja kävin läpi vanhoja lelujani ja mummoni vanhoja vaatteita. Ne saan ainakin pelastettua.

We visited my dad's place yesterday. It's like a little whimsical oasis in the middle of the town,where the yard is like a jungle,cats and hedgehogs are running around and time has stopped. I feel distressed and sad when I think about the future - that moment when my dad's house will be sold and demolished and a new awful apartment building or a row house will be built on its place. Unfortunately that seems to be ahead. No amount of pictures can't ever save my memories from there,or capture the athmosphere that is there. There's just nothing else I can do. Every time I shoot and shoot and shoot. But how on earth I can handle that moment when all that disappears? 
 I tried not to think about it yesterday. Instead I watched P's joy with his grandpa,picked bitter cherries,petted sweet Vilma-cat (in the lowest pic),wondered tame hedgehogs and went through my old toys and my grandmas old clothes. At least I can save them.

20 kommenttia :

  1. Kauniisti kurkottelevat nuo kukanvarret ikkunalla.

    Niinhän se on että tuollaista ei voi tallettaa edes kuviin. Mutta hyvä on ainakin yrittää! Minua ainakin lohduttaa kun näen kuvia lapsuuteni puutalo-Oulusta, joka purettiin kun olin pieni. Joku lämmin läikähdys siitä tulee kuitenkin, vaikkei sitä enää olemassa olekaan.

    VastaaPoista
  2. Voi että, nyt kolahti ja kovaa! Nimittäin juuri muutama päivä sitten mietin samanlaisia asioita mummolassa. Kauhulla odotan sitä päivää, kun mummolaa ei enää ole. Sinne liittyy niin paljon muistoja lapsuudesta ja nyt, kun omaa lapsuudenkotia ei enää ole, mummola tuntuu turvapaikalta, sellaiselta pysyvältä paikalta jossa kaikki on aina ennallaan. Pelkkä ajatuskin, että jonakin päivänä se ei enää ole se paikka, jonne voisi mennä aina kun siltä tuntuu.. Hui kamala, en edes halua miettiä. Toivottavasti sitä päivää ei tule vielä pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  3. Ihana, kaunis keidas!!
    Kunpa se säilyisi.
    Ymmärrän todella hyvin huolesi.
    Äitini boheemi koti ja sitä ympäröivä villipiha on minulle kans hurjan rakas. Naapuriin muutti uudet asukkaat, jotka purkivat vanhan hirsitalon ja rakensivat tilalle jättikokoisen Kannustalon. Vanhan hirsitalon lisäksi he repivät pihasta kaikki vanhat omenapuut, syreenit, männyt, vaahterat, koivut ja kukat. Nyt pihasta on tehty isoilla koneilla kuin jonkun viraston piha. Ei mitään luonnollista vaan kaikki tarkasti hallittua, jokainen villikukka ja pensas kitketty pois. Nurmikko näyttää muovilta. Kaivinkoneilla he repivät äitini vanhojen puiden juuret, joten nyt nekin kuolevat. Naapurit eivät voi ymmärtää, että äidilleni puut ovat hurjan rakkaita ja tärkeitä.
    Todella kamalaa katseltavaa.

    VastaaPoista
  4. i was going to say how this place looks beautiful and magical, and i love the way you describe it -- and then i read ahead... and just thinking it may me knocked down (even if i don't know the place, nor your father) for some stupid/greedy new estate purpose makes me really upset ! and angry ! shame shame ! i feel for you and i'm so sorry nothing can be done against that, so sorry...

    ps : is the little hedgehog tamed ? we never managed to have one staying in our hands, they would immediately roll over... that's oen fantastic shot.

    VastaaPoista
  5. Ihanan näköinen paikka! Olen joskus kuullut että vanha talo olisi pelastunut purkutuomiolta ulkomaalauksella. Vanhan näköinen maali saa saa rakennuksen näyttämään huonokuntoiselta vaikkei se sitä olisikaan. Kallistahan se tietysti on jos asioista ei ole varmuutta jatkossa...Jaksamista!

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka surullista, jos tuollainen kaunis, villinä rehottava, muistoja täynnä oleva ja suloinen paikka puretaan. Se on niin väärin. Minun päähäni ei mahdu se, että puretaan vanhoja kauniita taloja. Täällä Turussakin on tehty niin ja se pistää vihaksi.

    Nuo siilit, en kestä. Siili on yksi lempparieläimistäni. Miten ne voivat olla noin kesyjä? En ole koskaan pitänyt siiliä kämmenellä.

    VastaaPoista
  7. Paikka näyttää todella paratiisilta.
    Ihana, villi, salaperäinen.

    VastaaPoista
  8. Olet kuvannut mestarillisen kauniisti rakasta paikkaasi-tunnelma tuntuu lämpöiseltä.Älä murehdi huomista-se voi mennä kuitenkin parhainpäin.Suloisia elokuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  9. Murheellista. Otan osaa.

    Ja tuo mitä Celia kertoi voisi hyvin olla suoraan meidän naapurista. Ihmisten maut ovat niin erilaisia. Pitäisi olla ilmeiseti alueita boheemien viidakoiden ystäville ja betonipuutarhojen ystäville, erikseen. Yleensä se on vain niin päin, että betonipuutarhaihmiset tykkäävät tulla asumaan sinne toiselle alueelle, muttei toisinpäin. Ja se on epäreilua.

    VastaaPoista
  10. Tuijotin ruutua suu auki, kun luin tätä tekstiä. Juuri tänä iltana nimittäin kävin kuvaamassa mummulan mökkiä, äitini lapsuudenkotia, joka pikkuhiljaa on rapistumassa pois. Olin niin liikuttunut sieltä lähtiessäni, että nyyhkytin itsekseni. On vaikea kuvailla sitä tunnetta. Ihan kuin joutuisi tuon pienen mökin myötä antamaan pois ison palan elämästään, vaikka eihän niitä muistoja kukaan voi viedä. Surullista.

    VastaaPoista
  11. Älä sure, vaikka pahin toteutuisikin. Paikka ja sen tunnelma elävät sinussa koko elämäsi ajan ja kokemuksesta voin kertoa, että mitä vanhemmaksi tulet, sen selvemmin kaiken muistat. On tosi ikävää, että kaikki eivät voi ymmärtää vanhojen talojen arvoa ja henkeä. Jotenkin säälittää sellaiset ihmiset, eikö? Hienoa, että kuvaat taloa ja sen pihapiiriä, näin tyttäresikin saa aikanaan tunnelmoida isoisänsä talossa, hänhän on vielä pikkuinen, eikä ehkä myöhemmin kovin paljon muista, mikäli talo häviää. Toivotaan parasta!

    Mukavaa elokuuta!

    t. Niini

    VastaaPoista
  12. Mulla on tuosta paikasta niin paljon riemukkaita muistoja, että joskus pahana päivänä niitä ihan tarkoituksella muistelen..suu kääntyy väkisinkin hymyyn :)

    VastaaPoista
  13. Ihania kasveja ikkunalaudalla. Haaveilen tuollaisista pitkistä ja notkeista.

    Surku talon ja sen hengen puolesta :( Itken aina sisimmässäni jos jotakin vanhaa hävitetään...

    Minäkin toivon parasta.

    VastaaPoista
  14. Merja: Niin,täytyy ainakin yrittää. Minulla tulee yleensä vaan vihan ja surun läikähdyksiä,kun näen millaista täällä on ennen ollut ja millaista on nyt..ja kun näkee koko ajan vanhoja taloja purettavan ja uusia nousevan tilalle. Mustot pysyvät kyllä aina lämpiminä..


    Malla: Samaa minäkin toivon: että toivottavasti sitä päivää ei tule vielä pitkään aikaan. Parasta olisi jos sitä ei tulisi koskaan,mutta se taitaa olla aika mahdotonta. Isäni talo on myös mummolani,mummon kuoleman jälkeen isä muutti sinne..ja tavallaan se on myös lapsuudenkotini. Se on ollut aina,vaikka muut kodit ovat vaihtuneet. Ja niin,sitten jos sitä ei joskus enää olekaan..huh huh. Sitä minäkään en halua miettiä:(


    Celia: Voi ei..kuulostaa kamalalta:( Ja liian tutulta: tuollaista näkee täälläkin aivan liikaa. Isäni lähellä oli upea vanha puutalo ja siinä hieno piha..ja ihan yhtäkkiä tilalle oli noussut megajättiomakotitalo joka vie koko tontin tilan,pihaa ei ole enää ollenkaan. En ymmärrä sellaista!! Yksitellen kaikki kauniit ja persoonalliset talot ja pihat katoavat ja tilalle tulee rumia ja persoonattomia taloja..ja pelkään niin että sama on edessä isänikin talolla.


    Valerie: Oh,feel free to feel angry because I am too!! This world is just so unfair sometimes..it's easier and cheaper to knock my dad's house down and build a new one than fix that old one. It's so wrong! I've seen so many old,wooden houses disappear..and new ugly houses coming on their places and it really makes me sad.

    If I had lot's of money,then I would save it but I guess there's nothing else to do for it..:(

    Oh and a friend of dad's found four hedgehogs on his yard without their mother (someone had driven over her by car:(..) and asked if my dad could take care of them and of course he could:) Now they've been living in his hall about a month or so and they're quite tame. They were afraid of me and P. but as you see,my dad could hold them and pet them:)


    Emilia: Kiitos! Ja voi kun olisikin kyse pelkästä maalipinnasta..mutta ei. Talo on joka puolelta niin huonossa kunnossa että sen korjaaminen tulisi maksamaan kasittämättömän paljon eikä meillä ole sellaisia rahoja. Halvempaa ja helpompaa on purkaa vanha ja rakentaa uusi tilalle vaikka pelkkä ajatuskin ihan itkettää.


    Kirjailijatar: Ei se minunkaan päähäni mahdu. Olen vihainen jo nyt,kaikkien niiden kauniiden talojen puolesta joiden olen nähnyt katoavan..mutta nyt sitten kun on kyseessä itselle oikeastä rakas ja tärkeä paikka..apua. Varmaan kahlitsen itseni siihen kiinni.

    Isäni pelasti orvot siilinpoikaset tuttunsa pihasta,kun joku oli ajanut niiden äidin päälle:( Ne ovat asuneet kuukauden isäni eteisessä ja ovat ainakin isälleni kesyjä,meitä ne pelkäsivät. Olivat kyllä ihania!

    VastaaPoista
  15. Isoinpapu: Se on juuri sitä kaikkea!

    Maria: Kiitos sinulle Maria! Totta,ei pitäisi murehtia huomisesta,eihän sitä ikinä voi tietää mitä tapahtuu..nyt tuntuu vain niin pahalta. :(

    Liivia: Kiitos. Ja niinpä! Samaa minäkin olen ihmetellet..että miksi niiden pitää tunkea kivetettyjen pihojensa ja kolmen auton autotalliensa kanssa keskellä kaunista puutalo aluetta ja sitten raivata piha tyhjäksi,niin että koko talo mahtuu siihen juuri ja juuri.. Oliskin tuollaiset erilliset alueet!

    Ansku: Voi,ymmärrän täysin tunteesi. Minustakin katoaa sitten aivan järkälemäinen palanen jos isäni talo ja piha joskus katoaa.
    Tuollainen on aina kamalaa..että jokin vain rapistuu pois,katoaa. Isänikin paikka rapistuu koko ajan,vaikka onkin täynnä elämää ja ihmisiä. Mutta se tekee kaikesta vielä pahempaa - jos se olisi paremmassa kunnossa,sen voisi ehkä vielä korjata mutta kohta siinä ei ole enää mitään järkeä. Ja miten ärsyttääkin tuo että kaikessa pitää aina olla järkeä...

    Niini: Kiitos lohduksestasi. En voi vielä tietää,mitä talolle tapahtuu mutta tunnen jo nyt valmiiksi vihaa ja surua. On totta,että muistot jäävät mutta ei se ole ollenkaan lohduttavaa juuri nyt. Tuo talo on enemmän kuin vain talo,se on kuin vanhan maailman linnake keskellä rumentuvaa kaupunginosaa,muisto siitä millaista ennen oli,jo ennen minua..kun jokainen talo oli puutalo ja jokainen piha täynnä puita ja kasveja. Siinä surettaa enemmän kuin omat muistot jos se katoaa:(

    Outi: Ihanaa kuulla:) Meillä oli kyllä aina tuollaa niin mahtavaa..ja hieman omituistakin:) Mutta niin,minäkin muistelen niitä aikoja useinkin,vispimunkkeja ja Seppoa ja Leeviä ja tiikerinpäiväunta. Oi niitä aikoja:)

    Minja: Kiitos. Ja joo,isäni on oikea viherpeukalo,harmi kun minä en ole tainnut periä sitä ominaisuutta:)
    Mutta niin,minäkin itken aina kaikkien vanhojen talojen puolesta..tuon hävittämisestä tulen varmaan hulluksi. Toivotaan tosiaan parasta!

    Anna: :)) It was quite cute:)

    VastaaPoista
  16. Niina, kuvasi ovat aivan ihania! Ihailen tapaasi katsoa ja valokuvata ympäristöäsi. Kuviesi kautta minulle on avautunut aivan toinen kaupunki kuin se, jonka niin hyvin tunnen. Kiitos! Ja ihanaa kesän jatkoa! Anna-Mari (joka pyörii katselemassa kuviasi silloin tällöin, mutta ei saa kirjoitetuksi kommentteja).

    VastaaPoista
  17. Näistä tuli lämmin olo. Kuvista ja teksteistä.

    VastaaPoista
  18. Anna-Mari: Voi,kiitos sinulle! Onpa ihanaa kuulla:)

    Jonna: :)

    Marika: Niin on! :(

    VastaaPoista