Pages

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kun kaikki muuttui / When everything changed

Niin, mistä alottaisin? Olo on epätodellinen, kaikki on ihan oikeasti muuttunut tämän maaliskuun aikana. Tammikuussa Kiinasta alkoi kuulua uutisia uudesta korona-viruksesta joka oli alkanut leviämään siellä jo joulukuussa. Virus on saanut alkunsa hyvin todennäköisesti lepakosta - eikö alakin kuulostamaan ihan scifi-elokuvalta? Siltä välillä tuntuukin..
Aluksi uutiset tuntuivat hyvin kaukaisilta eivätkä juuri saaneet täällä Suomessa tai Euroopassa mitään isompaa reaktiota aikaan. Tammikuun lopussa virukseen kuolleita oli "vain" 170 ja sen etenemistä yritettiin estää eristämällä alueita Kiinassa ja laittamalla esimerkiksi sieltä matkanneita ihmisiä karanteeniin mutta jo helmikuun alussa se oli levinnyt yli 25 maahan ja kuolleiden määrä oli melkein kymmenkertaistunut. Suomessa ensimmäinen korona-virustartunta vahvistettiin kiinalaisella turistilla tammikuun lopussa ja nyt kun kirjoitan tätä 31.3, tartuntoja on yli 1200 koko maassa. 
/ So, where to begin? I feel unreal because everything really have changed during March. In January we heard news from China about this new corona-virus which had started to spread there already in December. The virus has most likely started from a bat - doesn't it start to sound like a scifi-movie? It feels like that sometimes too..
First the news felt really distant and didn't have any bigger reaction here in Finland or in Europe. In the end of January there were only "170" people died because of the virus and they tried to stop it spreading by quarantining places in China and putting people who travelled from there into quarantine. But in the start of February it had already spread into over 25 countries and the number of deceased was almost tenfold. First corona-virus infection in Finland was in the end of January on a Chinese tourist and now as I write this on 31th of March, there are over 1200 infections all over the country. 

Ja niin kuin edellisestä postauksesta voi ehkä päätellä, helmikuu oli vielä ihan "tavallinen" kuukausi - kaikki toimi täällä niin kuin ennenkin. Kävimme töissä ja tosiaan siellä Levillä, oli koulua ja harrastuksia ja sellaista normaalin kiireistä arkea. Uutiset kyllä lisääntyivät ja muuttuivat vakavammiksi mutta silti, ainakaan itse en ajatellut että kaikki muuttuisi ja näin nopeasti. 
/ And as you can probably see from my last post, February was just a "normal" month - everything worked here like always. We went to work and to Levi, there were school and hobbies and that normal busy weekday life. The news did increase and changed more serious but still, at least myself, I couldn't think that it all would change and so fast. 

Maaliskuun alussa tartuntojen määrä alkoi lisääntyä nopeasti - sekä täällä Suomessa että muualla maailmalla ja valtiot alkoivat reagoimaan tilanteeseen rajusti. Ihmisiä ja alueita eristettiin, rajoja suljettiin, ihmisten liikkumista ja kokoontumisia rajoitettiin, museoita, ravintoloita ja muita paikkoja suljettiin. Maailman terveysjärjestö WHO julisti korona-epidemian pandemiaksi 11. maaliskuuta ja erityisesti tämän jälkeen alkoi tapahtua. 
/ In the beginning of March the number of infections started to increase quickly - here in Finland and elsewhere too and the governments started to react fiercely. People and areas got quarantined, borders closed, people's moving and gatherings got limited, museums, restaurants and other places got closed. World Health Organization WHO proclaimed the corona-epidemic as a pandemic on 11th of March and especially after this things started to happen. 

Kaksi viikkoa sitten maanantaina 16.3 Suomessa tuli voimaan lista isoja rajoituksia ja määräyksiä, mm. koulut, kirjastot, museot ja monet muut suljettiin, yli 10 hengen julkiset kokoontumiset kiellettiin ja maan rajat käytännössä suljettiin. Katsoin tämän uutislähetyksen silloin suorana ja tuntui hyvin hämmentävältä ja oudolta. Lähdimme tyttöjen kanssa heti kirjastoon (ne olivat vielä auki sillä määräykset tulivat voimaan vasta ke. 18.3 ) ja lainasimme isot kasat kirjoja - ja hyvin huomasi muidenkin katsoneen uutisia, sillä kirjasto tuli yhtäkkiä aivan täyteen. Näkyi paljon tuttuja ja kaikilla yhtä epätodellinen olo. 
Minulla oli seuraava päivä vapaa ja päätimme pitää tytöt jo sen päivän kotona. Minulla piti olla torstai ja perjantai töitä mutta koska tilanne muutti niin nopeasti, olinkin myös torstain kotona ja vasta perjantaina menin töihin. Loppuviikko meni enemmän tai vähemmän ihmetellessä ja kaikkea uutta opetellessa. Viikonloppuna olimme paljon ulkona, kävimme metsäretkellä ja pyöräilemässä ja olimme onnellisia upeasta säästä ja elämä tuntui lähes normaalilta. 
/ Two weeks ago, on 16.3 there came a list of big limitations and specifications into force here in Finland. Schools, museums, libraries etc commanded to be closed, our got orders closed and so much more. I watched the news when they told about these limitations and it felt really weird and confusing. We went to the library right away (they were still open for two days) and loaned lot's of books - and you really could see how others had watched the news too as the library was suddenly full. I saw lot's of friends and we all felt unreal. 
I had the next day free and we decided to keep the girls home too. I should've had work on Thursday&Friday but as things changed so fast, I also stayed home on Thursday and went to work on Friday. The rest of the week was just wondering and learning new routines. On weekend the life felt almost normal. We were out a lot, went to a forest trip and biking and were happy about the gorgeous weather. 

Isojen rajoitusten jälkeen ihmiset alkoivat hamstraamaan kaupoista ruokaa (ja vessapaperia!) ja välttelivät julkisia paikkoja ja kokoontumisia. Vaikka määräyksissä ei puhuttu mitään ravintoloista tai kahviloista, näkyi poikkeustilanne heti meillä töissä. Työaikoja supistettiin ja työntekijöitä jouduttiin lomauttamaan - minulla lomautus alkoi viime viikon maanantaina 23.3. Aluksi lomautuksen piti kestää kolme viikkoa mutta juuri eilen hallitus teki päätöksen sulkea kaikki ravintolat ja kahvilat toukokuun loppuun asti! Villa Marenki (eli kahvila missä olen töissä) meni jo lauantaina kiinni sillä tämä oli odotettavissa mutta aika hurjaa. En tiedä mitä tulee tapahtumaan ja miten asiat muuttuvat mutta näillä näkymin olen lomautettuna 19.6 asti. Tuntuu käsittämättömältä ja aika epätodelliselta. 
/ Right after the big limitations people started to hoard food (and toilet paper!) and avoid public places and gatherings. Even though the limitations didn't say anything about restaurants or cafes, the unusual situation had impact on our cafe right away. There were reduced working hours and layoffs - my layoff started last Monday 23th of March. First it was meant to last three weeks but yesterday the government made a decision to close all the restaurants and cafes until the  end of May! The cafe where I work already closed its doors last Saturday as this was expected but oh, quite crazy. I don't know what's going to happen and how the things are going to change but now it seems that my layoff will last until 19th of June. Feels incomprehensible and quite unreal. 

Takana on nyt puolitoista viikkoa "kotikoulua" ja viikko lomautusta. Aika on mennyt nopeasti ja päivät ovat olleet täysiä - mutta hyvällä tavalla. Päivissä alkaa olemaan jotain rytmiä mitä niihin tarvitaankin. Yritämme heräillä viimeistään puoli yhdeksältä - aikaisemmin olisi varmaan parempi mutta tämä aika on toiminut toistaiseksi :) Sitten aamuhommia ja koulutehtäviä pari tuntia, päivästä riippuen. Sää on ollut jo useamman viikon mahtava joten olemme ulkoilleet joka päivä paljon - päivällä ainakin pari tuntia ja vielä iltapäivällä/illalla lisää. Tässä kylällä asuu paljon lapsia ja olemme antaneet heidän leikkiä yhdessä ulkona, muistuttaen toki turvavälistä ja katsoneet etteivät ole kaikki samassa paikassa yhtäaikaa. Lapsetkin ovat nauttineet ulkoleikeistä ja toistensa seurasta niin paljon ja on ihanaa seurata heidän touhujaan ja kuinka kaikki ovat leikkineet yhdessä. 
Ulkoilun jälkeen jatketaan koulun parissa, sitten välipalaa/lounasta ja niin edelleen. Ellillä on tietenkin paljon vähemmän koulutehtäviä kuin Pepillä mutta olemme tehneet kivoja lisätehtäviä minkä lisäksi Elli on pitänyt pidempiä "välitunteja" ulkona. Pepillä tuntuu olevan hommia aika paljon mutta on selvinnyt niistä toistaiseksi. Aluksi oli hankalaa ja tehtäviä tehtiin iltaan asti mutta nyt sekä oppilaat että opettajat alkavat tottumaan tähän uuteen tilanteeseen ja joka päivä rytmi selkenee. 
/ So, now it's been one and half weeks of "home school" and week of layoff. Time has gone fast and the days have been full - but in a good way. There starts to be some rhythm in these days which is what they need. We try to wake up at 8.30 - I guess it would be better to wake up earlier but this has worked so far :) Then morning routines and few hours of school work, depending on the day. The wether has been just amazing for some time so we've been out a lot every day - at least two hours at day and more in the afternoon/evening. There's lots of kids living on our little "village" and we've let them play together outside, reminding of safety "gap" and looked that they're not all in the same place. The kids have enjoyed being out and each others company so much and it's been lovely to watch their plays and how they've all played together. 
After being out, we continue with school work, then snack/lunch and so on. Elli has lot less school work than Peppi but we've done some nice additional "lessons" and Elli has also had longer breaks outside. Peppi seems to have quite a lot of work but she's managed to do them all so far. At first it was difficult and she did them all day but now, both the teachers and students are getting used to this new situation and the rhythm of the day os getting clearer. 

Itse olen Ellin seurana ja autan tarvittaessa mutta teen samalla omia hommiani - nyt esimerkiksi kirjoitan tätä, mutta toisinaan siivoan, teen ruokaa, luen uutisia tai kirjaa ja niin edelleen. Kaikenlaista melko normaalia. Olen tehnyt myös muutamia tehtävälistoja itselleni ja yritän saada ainakin yhden asian vedettyä yli joka päivä. Viime viikon (ja viikonlopun) isoin homma oli pihan siivous - pihastamme kaadettiin kaksi isoa koivua viime vuoden lopulla ja niiden jäljiltä oli risuja ja puuta kannettavaksi todella paljon. Lisäksi haravoitiin ja leikattiin vähän marjapuita ja muita pensaita ja oli kyllä ihanaa saada kaikenlaista tehtyä. Kohta menen vielä jatkamaan viimeisiä haravointeja samalla kun Elli pitää välituntinsa :) 
/ I've been keeping company for Elli and help her if she needs help but also doing my own things - now I'm writing this but sometimes I clean, cook, read the news or a book and so on. Everything quite normal. I've also done some to-do-lists for myself and try to get at least one thing done every day. Last weeks (and weekends) biggest job was cleaning our yard - we chopped dow two big birches in the end of last year and there was still so much wood and branches to carry after them. Also some raking and cutting apple trees and other bushes and it really was lovely to get it done. I'm going son to continue raking the last bits same time as Elli has her break :) 

Kuvat ovat sekaisin tältä kuulta, niistä lisää seuraavaksi :) 
/ Pics are miscellaneous from this month, more about them next :) 

2 kommenttia :

  1. Time has stopped for everybody but it's even if we don't see this outing or loneliness but it is time to choke up what's next?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, hard to tell whats going to happen! Stay safe <3

      Poista